Lapset

Neiti touhottaa menemään hurjaa vauhtia. Eilen hän istua napotti selkä suorana itsekseen! Tajutessaan tämän rohkean vedon tasapaino petti ja tuli hieman paha mieli! 6 kk:n ikä on todella symppis, koko ajan opitaan uutta ja aika menee iloisesti touhutessa. On herttaista, miten lapsen oma tahto lisääntyy ja hänelle tulee uusia tapoja ilmaista omaa tahtoaan. Pienien pulleiden käsien heilutusta, kiljahtelua, ähinää ja puhinaa, vaativia älähdyksiä "anna nyt sitä sosetta"! 

Pikku herrakaan ei enää ole niin pieni, vaan aikamoinen vesseli! On aika karua sanoa näin, mutta on kivaa, kun jatkuva juokseminen ja kiipeily joskus aiheuttavat kuhmuja ja naarmuja! Tämä tarkoittaa sitä, että äiti saa edes hetken pitää kasvavaa lasta sylissään, lohduttaa ja halia. Jotenkin tuntuu, että nämä hetket ovat sitä harvinaisempaa herkkua, mitä suuremmaksi lapset kasvavat. :( Toisaalta  meillä on nyt aikaisempaa enemmän todella hauskoja leikkejä, joiden ansiosta yhdessäoloaikaa on paljon!

On ihanaa seurata miten lapsista tulee toisilleen tärkeitä, isoveli huolehtii pienemmästä hellästi ja välillä vähän rajummin. Pikkusisko nauttii veljeltä saamastaan huomiosta ja voin vain kuvitella sitä ihailun määrää, jota isoveli tulee tulevaisuudessa saamaan. Välillä toinen ärsyttää, mutta suurimman osan ajasta heillä tuntuu olevan oma yhteinen kieli, vaikka ikäeroa onkin yli kolme vuotta, eikä toinen osaa vielä edes puhua! Ihania ovat <3

Viime aikoina olen lukenut paljon runoja ja rakastunut niihin entistä enemmän. Olen lukenut tämän Aale Tynnin kauniin runon ennenkin ja aina tulee tippa linssiin!

Sivelen armaita kasvojasi,
poskesi pientä omenaa.
Siroja, kirkkaita kulmiasi
tukkaasi silkinruskeaa.
Nenääsi pientä ja lystikästä
-sinua ilman en elämästä
mitään saattaisi aavistaa.
Vain sinun luonasi rakkaani, pieni,
löysin kirkkaan selkeän tieni,
iloni yksinkertaisen.
Olen vain suojeleva syli.
Kasva kauas äitis yli.

Aale Tynni