torstai 28. elokuuta 2014

Tikkuja vai ei?

Olohuone-postauksessa kerroin haaveistani sohvapöydän suhteen. Vihdoin sain  kun sainkin vanhan puisen laatikon putsattua ja raahattua olkkariin. Pari viikkoa rouhea ihanuus siinä majailikin, kunnes eräänä päivänä siirsin sitä imuroinnin ajaksi pois tieltä. Kauhukseni huomasin, että mötikästä oli lähtenyt valtavasti tikkuja ja tikut jäivät tietysti pystyyn villamattoon! Olin pari päivää sitten satuttanut jalkani saaden siihen kipeän haavan ja enkös astunut tikun päälle juuri tällä kipeällä haavakohdalla. Kipu oli melkoinen ja keljutus vieläkin suurempi, kun huomasin, että tikkuja oli todella vaikeaa nyppiä/imuroida matosta pois. No, tästä kaikesta epäonnesta viisastuneena siirsin "pöydän" kuistille odottamaan lakkausta tai muuta pintakäsittelyä. 


 Olin jo tottunut ajatukseen, että olohuoneessa ei sitten ole pöytää, kunnes vilkaisin tyttäreni huoneeseen vastikään maalaamaani pikkupöytää uusin silmin. Pieni, puinen, siro, miehen mummolta peritty pöytä näytti uudessa valkoisessa maalissaan erittäin raikkalta ja söpöltä, joten varovasti päätin kokeilla pöytää olohuoneen puolelle. Ja sehän sopii! Vai mitä olette mieltä? Puinen ronski vanha herra vai siro valkoinen leidi? :)
 Tästä pöydästä ei ainakaan tikkuja lähde, mikä on positiivista lapsia ja muutaman kuukauden päästä liikkuvaa vauvaa ajatellen! :) Lisäksi minun ei tarvinnut muuttaa periaatettani sohvapöytähaaveeni suhteen, sillä sain kuin sainkin jotain vanhaa ja kaunista: huonekalun, jolla on oma tarinansa kerrottavana. 
 

Ich habe schon lange überlegt , was für einen Tisch ich in unserem Wohnzimmer haben möchte. Die alte Kiste sah toll aus, aber war leider ein bisschen gefährlich wegen den Stecken... Zum Glück habe ich den Tisch meiner Tochter weiss gestrichen und bemerkt, dass der Tisch eigentlich ziemlich süss ist. Jetzt steht der Tisch im Wohnzimmer und ich bin zufrieden. Ich musste nämlich keinen neuen Tisch kaufen und ich habe mein eigenes Wunsch erfüllt: Ich möchte, dass alle Möbeln eine Geschichte haben. Dieser Tisch hat der Oma meines Mannes gehört und deswegen ist er etwas besonderes für uns <3.

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Laastaria

...nimittäin kulahtaneille pinnoille, joita ei tällä hetkellä ole varaa uusia! Teipit ovat myös mainioita naamioimaan erilaisia purnukoita ja pintoja, jotka eivät miellytä silmää, mutta jotka tarpeellisuutensa takia on pakko pitää esillä.Vaikka varsinainen naamiointi ei olisikaan tarpeen, on näillä ihmeteipeillä todella helppoa piristää sisustusta! Parasta on se, että halutessa teipit lähtevät todella helposti irti, eivätkä ainakaan tähän mennessä ole jättäneet jälkiä mihinkään. Olisinpa tiennyt näistä vuokra-asunnoissa asuessani, teipeillä olisi voinut saada seiniin ja oviin vaikka mitä kivaa aikaan...


Olen tilaillut netistä pariinkin otteeseen erilaisia washi- ja masking -teippejä, viimeisimpänä tein löytöjä Ikeasta! Aluksi jemmasin teippejä ja käytin niitä säästeliäästi, mutta pian huomasin, että jemmailu on turhaa: tätä menoa en koskaan saisi ostettua uusia kivoja teippejä! :) Nyt minulla on teippejä muutamissa herkullisissa väreissä ja niillä saakin tehtyä ihan hauskan näköisiä juttuja!


Pari kertaa kun joku kohta talossamme on alkanut keljuttaa, olen siis kaivanut teippipurkin esiin ja alkanut teipata. Helppoa ja todella nopeaa!

Uuden ilmeen ovat saaneet mm.

Hyllyjen kuluneet reunat...



Vaatekomeron ovi...




Purkit, pahvikirjaimet, vanupuikkorasia jne...






Wc:n peili (löytyisiköhän teippiä, joka peittäisi tuon juurikasvun? :D)...

 

Lääkekaappi... 


Kynttilät... 


Lisäksi kuvioteippejä voi käyttää kirkkaan teipin tai sinitarran sijaan esim. paketoinnissa ja seinään kiinnityksessä...



Teippailuinto on yltänyt myös korttiaskarteluihin, teimme nimittäin molempien lasten synttärikutsukortit washiteippejä hyödyntäen. Lisäksi olen tehnyt pikaisia synttärikortteja ja viime viikolla aloitin jo joulukorttien askartelun! :D Harmikseni en löytänyt kuvia synttärikutsuista, ne taitavat olla vielä kännykän muistissa! Parasta tässäkin askartelussa on nopeus ja pieni vaiva, sillä innostus lopahtaa osaltani melko nopeasti, jos työskentely on monivaiheista ja sisältää odottelua.





Tässä nyt muutamia ideoita jakoon, myös googlettamalla löytyy aika uskomattomia tekeleitä, joista paria olisi hauskaa kokeilla itsekin! :)

lauantai 9. elokuuta 2014

Asuntomessujuttuja -lastenhuoneinspiksiä

Olette varmaan kyllästymiseen asti lukeneet asuntomessuista? No, niin minäkin ja päätin jo asuntomessuilta kotiuduttuani, etten varmasti postaakaan mitään messuista. Kuinkas sitten kävikään... Kävin kameran kuvat läpi ja huomasin, että nehän ovat aivan erilaisia kuin lehdissä ja sisustusblogeissa näkemäni! Oma makuni on kai sitten hieman erilainen tai sitten kuvaustyyli poikkeaa muista huimasti, kuvat näyttävät omaan silmääni ihan "tuoreilta" - tänä vuonna keskityin nimittäin yksityiskohtiin! :)

Tässä lastenhuoneideoita, jotka miellyttivät omaa silmääni:

 Kortit ja washiteippi
 Virkattu matto
 Söpö yöpöytä ja ronski rautasänky

 Virkatut matot.
 Puolapuut, tiipii, rakennuspalikat, renkaat, kiipeilyseinä... Malttaakohan AAPO edes nukkua tuolla? Mun poju ei malttaisi! :)
 Lakanat ja nukkumatti-lamppu

 Peili ja tanko pikku ballerinalle!
 Värit, seinämaalaus ja perhoset!

 Seinämaalaus ja sarvet seinällä.
 Seinämaalaus, värit, pyykkikorit. Verhojen pampulat.
 Liitutaulut.
 Lasten taideteokset kehyksissä, feikkibetoninen penkki.
 Tiipii ja matto.
 Hieno lamppu.

 Pöllö-yksityiskohdat.
 Ihania leluja. Miekkateline on tosi hieno!

 Magneettitaulu ja "linnunpöntöt".
 Kirjaimet lego-palikoista.
 Tapetti, sänky, eläimet koristeena ja kiva printtitaulu.
 Perinteistä. Taulut ja tapetti. Puupalikat.
 Vaaterekki pikkuisen neidon korkeudella. Matto!
 Taidetta.
 Kattolamppu, yöpöytä ja matto.

 Pupulamppu ja pilvi.
 Taide, teippailut.
Bambilamppu.

Olin aika yllättynyt, kuinka harvasta lastenhuoneesta loppujen lopuksi otinkaan kuvia! Jossain määrin olin tänä vuonna pettynyt talojen persoonattomuuteen ja skippasimme miehen ja A:n kanssa suosiolla kaikista pelkistetyimmät ja ”design-tietoisimmat” talot. Esim. Marimekko- tai Alvar Aalto-tyylillä sisustetut talot eivät viehättäneet juuri ollenkaan, sillä koin, että ne olivat kuin suoraan kauppojen hyllyiltä. Myös esimerkiksi Askon sisustamat kohteetkin tuntuivat hieman teennäisiltä, sillä eniten pidin persoonallisista ratkaisuista ja siitä, että asunnot tuntuivat kotoisilta ilman mitään ”merkkitietoisuutta”. Tämä superhelle vaikutti myös osaltaan messufiilikseen, rintarepussa hikisenä parkuva vauva kävi vain sääliksi ja suurin osa ajasta meni siihen, että yritin mieheni kanssa viilennellä neitiä ja saada hänet viihtymään.

Maalaisromanttinen tyyli taitaa olla kohdallani ihan passé , sillä tänä vuonna viehätyin eniten moderneista, ronskeista, värikkäistä ja rennoista yksityiskohdista. On se hassua, miten ei osaa jumahtaa yhteen ainoaan tyyliin, vaan kaipaa aina jotain uutta piristystä… Omasta kodistamme taitaa kuitenkin huokua jonkin asteinen maalaisromantiikka, jota on ripauksin yritetty maustaa modernimmaksi: tytön huone on tosi tyttömäinen ja romanttinen, kun taas pojun huone rempseä ja moderni. Tämän takia omat inspiraatiokuvanikin edustavat kahta ääripäätä!

 Tässä tiivistettynä omia lempi-ideoita lastenhuoneisiin:

-seiniin maalatut kuviot yksivärisyyden tai tapetin sijaan: siksak, pisarat, pilvet… (Pojan huoneeseen on jo yksi idea tulossa)
-virkatut matot: monta pientä/yksi iso (tytön huoneeseen!)
-toiminnallisuus: puolapuut, renkaat katossa, lelut näkyvillä, teltat
-naulakot, vaaterekit – vaatteet esille siis
-vanhan ja uuden yhdistäminen
- diy-lamput ja muutenkin itse tekemisen ilo
- tarrat, teipit, liitutaulut, magneettitaulut, taulut…

tiistai 5. elokuuta 2014

Miniloma Kolilla

Tämä postaus meinasi ihan unohtua arkistojen kätköihin! Ajattelin hieman muistella heinäkuun ensimmäistä kesälomareissuamme ja vilautella lukijoille muutamia muistijaisia Kolin kauniista maisemista.

Vanhempani ovat tänä vuonna olleet huimat 30 vuotta yhdessä ja päätimme veljieni kanssa järjestää heille ikimuistoisen hääpäivän. Ikimuistoinen lahjastamme tulikin, siitä pitivät kitisevät ja kuumeiset lapseni huolen... :D 

Hääpäivälahjamme oli nimittäin mökkiviikonloppu Kolilla sekä illallinen paikallisessa ravintolassa. Vuokrasimme ison mökin, johon mahduimme koko sakki (eli 14 henkilöä ja koira) ja tarkoituksena oli siis viettää stressitöntä ja iloista aikaa yhdessä. Koska mukana oli lapsia, oli ohjelmakin sen mukaista, eli rentoa ja jaksamisen mukaan tehtävää.




Meidän perheen osalta loma meni sairastellessa ja saatoimme ehkä olla vähän stressaantuneita ja häiritä muiden yöunia  (sekä kaiken lisäksi tartuttaa pöpöt heihin)... Toisaalta pakko myöntää, että pienten lasten kanssa reissatessa on varauduttava kaikkeen, johon neljä lasta aikuisiksi kasvattaneet vanhempani ovat ehkä jo tottuneet! ;)

Viikonloppuun kuului sairastelun lisäksi kävelyä ja leikkimistä rannalla...






Uimista ja hiekkaleikkejä toisella rannalla...



Lasten kinastelua mummosta (mummolla taisi olla aina joku syliteltävä)...



Kiipeilyä Kolille ja upeita maisemia...








Herkuttelua...


Lekottelua ja mukavaa yhdessäoloa...


Annos liikuntaa...



Lisäksi osa meistä sai nauttia myös makoisista unista!


Vaikka sairastelut rasittivatkin hieman, jäi lomasta (ainakin näiden superkivojen kuvien perusteella) mukaviakin muistoja! Kiitoksia siis kaikille, jotka olivat mukana! :)

---

Im Juli hat meine Familie eine Wochenende in Koli verbracht. Wir waren da mit meinen Eltern und Brüdern (und mit ihren Familien), weil meine Eltern ihre Perlenhochzeit gefeiert haben. Unser Ausflug war sehr schön, obwohl die Kinder ziemlich krank waren... Die Landschaften und das Wetter waren wunderschön, und wir könnten einiges machen :)