Operaatio raskauskilot

Raskauskilojen karistaminen on ollut mielessäni jo viime syyskuusta lähtien ja muutama kilo lähtikin pelkästään imettämällä. Sitten painonlasku jumahti ja kaikkeen muuhun tuntui olevan enemmän aikaa kuin liikkumiseen ja ruokailun kontrolloimiseen. Huimat kymmenen liikakiloa eivät tuntuneet häviävän sitten millään, kunnes täytin 25 vuotta ja aloin kriiseillä ja sen myötä järkeillä. Listailin mielessäni asioita tärkeysjärjestykseen ja perheen lisäksi listalle nousi uusi asia, terveys. En ole koskaan aikaisemmin pitänyt omaa terveyttä tärkeänä, olen vaan luottanut omaan jaksamiseeni ja hyvinvointiini. Vaikka suvun perinnölliset sairaudet, vaivat ja esteettiset haitat ovat olleet aina tiedossani, en ole tähän asti kuvitellut niitä omalle kohdalleni. Jokin päässäni kuitenkin naksahti ja laihdutusoperaatio alkoi kuin huomaamatta. Oikeastaan en voi edes sanoa, että olisin varsinaisesti laihduttanut, voin sanoa pikemminkin, että muutin elämäntapojani. Eli olen jättänyt kaikki ylimääräiset välipalat, limpparit ja vaalean leivän pois, olen pienentänyt annoskokoja ja janojuomaksi valitsen mieluummin vettä kuin mehua. Lisäksi liikun entiseen mittapuuhun verrattuna PALJON (joskaan minusta ei koskaan tule himoliikkujaa, sen verran kivaa sohvalla makoilu on...)! Kaiken tämän aikana olen viettänyt tyttöjen kanssa herkutteluiltoja, juhlinut lasten synttäreitä herkkujen kera ja muutenkaan en ole varsinaisesti kieltänyt itseältäni mitään (ts. olen  oppinut kohtuuden pullan puputtamisessa).

Kaiken salaisuus on kai se, etten todella ajatellut pudottavani painoa,  muutin vain elämäntapojani. Mieskin huomautti, että olen todella hyväntuulinen, vaikka yleensä olen aikamoinen känkkäränkkä nälkäisenä (eli tämä kertonee, että syön oikealla tavalla kun ei ole nälkä, ei kiukuta ja paino putoaa). 

Nyt on pudonnut siis yhteensä 9 kiloa huhtikuun lopusta lähtien ja enää olisi 1 surkea raskauskilo jäljellä (plus tietysti ne 5 kg, joita normaalipainoisena tahtoi pudottaa). On ollut lohduttavaa huomata, kuinka paino pienenee vähän kerrassaan, kun vielä muutama kuukausi sitten se pysyi jääräpäisesti samoissa kauhulukemissa. Olen viime aikoina huvikseni sovitellut vanhoja vaatteita ja voi sitä riemua, kun suurin osa ihanuuksista mahtuu päälle! Yksi toimivaksi havaittu laihisvinkki on muuten myös se, että legginssit ja löysät tunikat pannaan. Itsehän olen ollut pitkään leggari+tunikatyyppi, juurikin sen takia, että farkut eivät mahdu, enkä kehtaa ostaa isompia jos joskus laihdun ja lisäksi tunikat peittävät vatsaröllykän kivasti. Tänä kesänä olen pakottanut itseni pitämään liian tiukkoja farkkuja ja tämä on ollut aika hyvä motivaattori siihen, että farkkuihin on joskus mahduttava ilman, että ne puristavat. Pikku hiljaa olen luopunut ihanista mammatunikoistani ja legginsseistä, toivottavasti seuraavan lapsen jälkeen kiloja ei tulisi niin hurjasti kuin viimeksi...

Tällä postauksella haluan tsempata kaikkia raskauskilojen kanssa painivia, kyllä se paljon puhuttu elämäntapojen muutos voi onnistua, tarvitaan vaan jonkinlainen wake-up call (minun tapauksessani terveys). Suurin haaste lienee kuitenkin se, että pitäytyy uusissa tavoissaan, eikä palaa vanhaan...

Kuva täältä