Tikkuja vai ei?

Olohuone-postauksessa kerroin haaveistani sohvapöydän suhteen. Vihdoin sain  kun sainkin vanhan puisen laatikon putsattua ja raahattua olkkariin. Pari viikkoa rouhea ihanuus siinä majailikin, kunnes eräänä päivänä siirsin sitä imuroinnin ajaksi pois tieltä. Kauhukseni huomasin, että mötikästä oli lähtenyt valtavasti tikkuja ja tikut jäivät tietysti pystyyn villamattoon! Olin pari päivää sitten satuttanut jalkani saaden siihen kipeän haavan ja enkös astunut tikun päälle juuri tällä kipeällä haavakohdalla. Kipu oli melkoinen ja keljutus vieläkin suurempi, kun huomasin, että tikkuja oli todella vaikeaa nyppiä/imuroida matosta pois. No, tästä kaikesta epäonnesta viisastuneena siirsin "pöydän" kuistille odottamaan lakkausta tai muuta pintakäsittelyä. 

 Olin jo tottunut ajatukseen, että olohuoneessa ei sitten ole pöytää, kunnes vilkaisin tyttäreni huoneeseen vastikään maalaamaani pikkupöytää uusin silmin. Pieni, puinen, siro, miehen mummolta peritty pöytä näytti uudessa valkoisessa maalissaan erittäin raikkalta ja söpöltä, joten varovasti päätin kokeilla pöytää olohuoneen puolelle. Ja sehän sopii! Vai mitä olette mieltä? Puinen ronski vanha herra vai siro valkoinen leidi? :)

 Tästä pöydästä ei ainakaan tikkuja lähde, mikä on positiivista lapsia ja muutaman kuukauden päästä liikkuvaa vauvaa ajatellen! :) Lisäksi minun ei tarvinnut muuttaa periaatettani sohvapöytähaaveeni suhteen, sillä sain kuin sainkin jotain vanhaa ja kaunista: huonekalun, jolla on oma tarinansa kerrottavana. 

 

Ich habe schon lange überlegt , was für einen Tisch ich in unserem Wohnzimmer haben möchte. Die alte Kiste sah toll aus, aber war leider ein bisschen gefährlich wegen den Stecken... Zum Glück habe ich den Tisch meiner Tochter weiss gestrichen und bemerkt, dass der Tisch eigentlich ziemlich süss ist. Jetzt steht der Tisch im Wohnzimmer und ich bin zufrieden. Ich musste nämlich keinen neuen Tisch kaufen und ich habe mein eigenes Wunsch erfüllt: Ich möchte, dass alle Möbeln eine Geschichte haben. Dieser Tisch hat der Oma meines Mannes gehört und deswegen ist er etwas besonderes für uns <3.