Crème brûlée eli paahtovanukas soveltaen

Ohje Maaseudun tulevaisuus -lehdestä

Kerma, maito, raaputetut vaniljansiemenet ja vaniljatanko kiehautetaan

Valkuaiset ja keltuaiset erotellaan

Sokerista ja keltuaisista vatkataan vaahto

Kerma-vaniljaseos sekoitetaan keltuaisvaahtoon

Seos kaadetaan paistonkestäviin vuokiin (6 kpl)

Paahtovanukasta paistetaan 150:ssa asteessa noin 20-25 minuuttia, kunnes pinta saa hieman väriä ja seos hyytyy

Sulatin ja ruskistin taloussokeria paksupohjaisessa kattilassa, kaadoin leivinpaperille, jäähdytin ja murskasin. Sokerimurska ripotellaan paahtovanukkaan päälle juuri ennen tarjoilua

Sokerimurskaa ja äärimmäisen upea makunautinto <3

Pääsiäisateria

Silloin tällöin innostun ruuanlaitosta niin paljon, että teen ruoat alkuruoasta jälkiruokaan. Nyt kun poitsukaan ei ollut syömässä ja neidilläkin on vielä omat pöperöt, pystyin suunnittelemaan aterian ihan vaan aikuisten ehdoilla. Lisäksi nautin suunnattomasti siitä, että pöydän voi kerrankin kattaa oikein kauniisti! Arkena on käytännöllisempää käyttää arkiastioita liinattomalla ruokapöydällä... ;) Tuntuu aina suurelta juhlalta, kun voi juoda korkeista laseista ja aterioida juhlavilta suurilta lautasilta! Lautasliinaksi valikoin tänä pääsiäisenä H&M-Homen ihanat kukkaservietit, jotka ovat olleet jo pari vuotta täysin avaamattomassa pakkauksessa tuon kuosin takia. Huomasin kuitenkin, että servietit ovat oikeasti ihanan raikkaita muuten niin valkoisessa kattauksessa. Väriä pöytään tuovat myös Greengaten munakupit, jotka saivat toimia astiana paahtoleipäpalasille, pääsiäsfiilistä niissäkin siis :)

Alkuruokana meillä oli pehmeää aurajuustokeittoa,avocado-chevicheä sekä paahdettuja paahtoleipäkuutioita.

Pääruoaksi tein parsaa hollandaisekastikkeella, yrttimaustettua broileria sekä uunikasviksia. Jälkiruoaksi nautimme ihanaa paahtovanukasta <3

Ruokajuomana punaviiniä sekä vettä

Lomalla

Esikoinen lähti eilen iloisin mielin mummolaan loman viettoon ja me jäimme kolmestaan kotiin. Ihanaa nauttia hetki siististä kodista, leluttomista lattioista, sohvatyynyistä sohvalla ja muruttomasta ja jogurtittomasta keittiönpöydästä... ;) Pieni neitikin nauttii äidin ja isin jakamattomasta sylistä! Hiljaisuus, siisteys ja rauha ovat ihania asioita aina välillä, mutta kyllä voin myöntää nauttivani enemmän touhusta ja hulinasta, äänistä ja pienen miehen jatkuvasta pulputuksesta leikkien lomassa! :) Kivempaa olla siis koko perheen voimin kotosalla! 

Otimme kuitenkin ilon irti tästä rauhasta ja mieheni pyynnöstä leivoin illalla focaccia-leipää (uusimmasta Kaksplus-lehdestä löytyi hyvä resepti!). Neiti simahtaa yöunilleen yleensä kahdeksan maissa ja eilenkin selvittiin iltatoimista aika nopeasti, kun ei tarvinnut jahdata erästä vintiötä hammasharjan ja yökkärin kanssa pitkin taloa... :D Kynttilät palamaan, takkaan tuli, herkkuja ja muutama jakso nauhoitettuja ohjelmia. Oli rentouttavaa ja ihanaa käpertyä murun kainaloon, vaikka välillä vauva-arki tuppasikin keskeyttämään romanttisen illan :P 

Tänä aamuna herättiin taas hyvissä ajoin ja ennätin askarrella taas ja vähän sisustella lasten keittiötä (tästä tulee postausta vähän myöhemmin). Neiti menee tänään papalle hoitoon, jotta saan paneutua kandin kirjoittamiseen hetkeksi. Ihanaa pääsiäistä kaikille!

Eteisen muodonmuutos

Heräsin jo neljältä, joten päätin aamukahvin lomassa tehdä postauksen vielä eteisen muodonmuutoksesta. Talossamme on kylmä ulkokuisti, josta pääsee pikkuiseen eteiseen. Eteinen on lähinnä kenkien ja lasten ulkovaatteiden säilytyspaikka. Viime kesänä loppuraskauden huuruissani päätin ruveta remontoimaan eteistä ja homma lähti oikein mukavasti käyntiin, kun sain äidiltäni jämärullan kaunista Pihlgren&Ritolan Oratuomi-tapettia. 

Seinässä oli ennen puunvärinen puolipaneeli ja keltaiseksi maalatut yläosat. Lattia on harmahtavaa, helppohoitoista laattaa, joten se sai jäädä paikalleen. Maalasin paneelit ja listat valkoiseksi ja mies tapetoi yläosan. Vaihdoimme vanhan lampun autotallista löytyneeseen valkoiseen riippuvalaisimeen. Ikea-reissulta ostimme mustan Hemnes -kenkäkaapin, joka toimii myös laskutasona. Bongasin pari vuotta sitten Kiteeläisestä Sisustuskahvila Vilhelmiinasta kauniita harmaita sydännaulakkokoukkuja ja toivomuksestani oli mieheni ostanut niitä minulle useita kappaleita kauppareissulla käydessään. Kolme sydäntä saivat paikan lasten takkien ripustuskoukkuina. Kenkäkaapin yläpuolelle ripustin jo opiskelijakämpässäni olleen harmaan ikkunakehyksistä tehdyn peilin (diy!) ja siinäpä muodonmuutos olikin! Jossain vaiheessa tarkoituksena olisi vaihtaa ovi vähän kevytrakenteisempaan valkoiseen oveen ja mattokin olisi aiheellista vaihtaa, sillä Anttilan ale-matto on jo aika rispaantunut!

Tästä lähdettiin liikkeelle, puunvärinen puolipaneeli ja vaaleankeltainen yläosa

 

Pikkuiset jalat saavat kengät nopeammin jalkaan söpöllä jakkaralla istuen

Ei säilyke- vaan säilytystölkit!

Kierrätys on kova sana meidän perheessä, mutta etenkin metalli- ja lasijäte aiheuttavat harmaita hiuksia. Paperit, kartongit sekä useimmat sekajätteet voi polttaa uunissa, kompostoitavat menevät tietysti kompostiin, mutta metallia ja lasia senkun kertyy ja niille tarkoitettuja säilytyslaatikoita pitäisi olla viikoittain tyhjentämässä. Kaikkea ei tietenkään voi kierrättää omaan käyttöön, mutta tässä yksi idea, mihin esimerkiksi ananas-, keksi- tai säilyketomaattipurkkeja voisi hyödyntää. Ennen askarteluun ryhtymistä on muistettava poistaa paperiset etiketit ja pestä purkit huolella!

Näihin ananaspurkkeihin olen liimannut pojan huoneen verhoista ylijääneet suikaleet sekä pitsinauhaa. Purkeissa on kätevää säilyttää pieniä helposti häviäviä askartelu- ja käsityötarvikkeita. Alla olevassa kuvassa näkyy minun purkkieni sisältö: pullonkorkkeja lasten askartelua varten, hakaneuloja sekä pyykkipoikia.

 Jocasa-keksit ovat suurinta herkkuani ja kuten tästä purkkimäärästä huomaa, on keksejä syöty jo aika paljon. Näihin purkkeihin oli todella helppoa liimata kangas (joka on muuten Tilda-sarjaa), koska pinta on niin tasainen. (Purkkeihin voisi käyttää kankaan sijaan myös lahjapaperia, mutta pinnasta tulee melko epätasainen.) Pitsinauha huolittelee reunan kauniisti ja tekee yleisilmeestä vieläkin romanttisemman. Näissä purkeissa säilytän saksia, siveltimiä ja erilaisia kyniä. Tällainen purkki voisi toimia säilytyspaikkana esim. keittiössä kauhoille ja muille tarvikkeille, kylppärissä hiusharjoille ja kammoille tai vaikkapa kukkaruukkuna!

Kaikkia purkkeja ei tietysti tarvitse edes päällystää! Mielestäni purkit ovat kauniita ihan itsessään, "hopeisina". :) Alla olevassa kuvassa pilkottaa vielä yksi tuunattu Jocasa-purkki, jonka maalasin mustalla liitutaulumaalilla.

Mies kävi ostamassa minulle peltisakset (-tai leikkurit, mitkä lie) ja yhtenä tulevaisuudessa odottavana projektina minua odottaa iso kasa ananaspurkkeja. Tarkoituksena olisi leikata niistä kruununmallisia tuikkukippoja/ koristekippoja takan päälle. En löytänyt tähän hätään sen blogin osoitetta, josta idean sain, mutta ideana on, että teräviin kärkiin liimataan helmiä ja tämän kruunun sisällä voi polttaa pikkuisia tuikkuja. Jos joku tästä ideasta innostuu, niin muistutan siitä, että nämä "kruunut" eivät ole sopivia lasten leikkeihin, sillä leikatut reunat ovat todella teräviä! Säilytyspaikkakin kannattaa näin ollen sijoittaa korkealle! :)

Onko teillä jotain ideoita peltipurkkien tai lasipurkkien kierrätykseen? :)

Kevättä kankaissa

Kankaat Tilda, Hamppu-tiskiliina Taitoshop ja sydännaulakko lasten keittiöön Säästömesta (!)

Käväisin paikallisessa Taitopuodissa uusien Tilda-kankaiden toivossa ja löytyihän sieltä hauskoja kuoseja. Ostin tilkkusetin tyttären huoneen tilkkupeittoa varten ja muutaman suuremman kangastilkun muita ompeluksia ja askarteluja varten. En ole koskaan tehnyt varsinaisia Tilda-töitä, sillä käsityötaitoni eivät taida riittää muihin kuin todella yksinkertaisiin tekeleisiin. :)

Lisäksi mukaani tarttui vaaleanpunainen hampusta tehty tiskirätti. Tällä hetkellä käytössä on bambuinen liina, näissä kiehtoo erityisesti antibakteerisuus. Lisäksi liinat ovat todella jämäkän oloisia, kestävät 60 asteen pesun, eivätkä mene rikki pesussa kuten useimmat tiskirätit. Suosittelen! Plussaa ovat toki myös kauniit kuosit ja värit.

Nyt sitten olen pyöritellyt noita tilkkuja vähän joka suuntaan ja vielä pitäisi ehkä ostaa yksiväristä kangasta, jotta peitosta ei tulisi niin kovin levoton.

Typografiaa

Pari viikkoa sitten Strömsössä tehtiin ihana typografia-taulu ja siitä inspiroituneena ostin Tiimarista kirjainleimasin-setin. Strömsössä leimasimia ja sabluunoita oli tietysti erilaisia ja taulun kokokin ihan eri luokkaa, kun minun tekeleeni. Typografiassa idea on siis tekstin ja kirjainten asettelu ja tärkeintä on juurikin visuaalisuus. Haastavaa oli asetella kirjaimet tietylle aluelle, koskat sanat ovat eri pituisia ja rytmiikka kärsii, jos sanat ovat missä sattuu. Miun tekeleet ovat aika aloittelijamaisia, mutta innostus heräsi ja mies vähän tuskailikin kun leimoja alkoi ilmestyä joka paperin nurkkaan! :D Pitänee vielä piipahtaa Tiimarissa, sillä siellä oli erilaisilla fonteilla olevia leimasimia! Tähän jää oikeasti koukkuun!

Look-sana ei mahtunut kokonaan, ja älläkin meni nurinkurin, mutta ihan kiva siitä tuli :P

 Leivoin toissa päivänä herkkuja ja onnistuin saamaan munankuoret suht helposti talteen, arvatkaas millaisia koristeluja pojan kanssa muniin teimme?! No kirjaimia tietysti! Mustavalko-innostukseni jatkui munien maalauksessa ja annoin pojan piirrellä muniin mustalla tussilla ja sivellä siveltimellä mustaa maalia muniin (vinkkinä muuten muillekin kovakouraisille maalaajille: tussia ei tarvitse painaa, joten pienikin maalaaja saa väriä hauraan kuoren pintaan rikkomatta sitä :) ). Itse yritin leimailla mm. Easteregg -tekstiä, mutta kaareva kananmunan kuoren pinta asetti tälle touhulle omat haasteensa. Aika hauskoja ja moderneja munia saimme tänä pääsiäisenä! :) 

Kirpputorilla kerran

Lyhty 5 e, purkki 1 e

Viime viikolla kävin pojan kanssa järjestelmällisesti erään Kiteeläisen kirpputorin läpi ja löytyihän sieltä kaikkea kivaa. Tyttö sai parit leggarit, pampulahameen ja mekon. Pojalle löysin pinkit (!!) tennarit, keltaisen peltipurkin huonetta koristamaan ja Lehmäjengi-kirjan. Itselleni  bongasin farkkulegginssit, PITSILIINOJA ja kauniin mustan metallilyhdyn. Sain siis vähällä rahalla lapsille vaatetta kesäksi ja vähän jotain mukavaakin.:)

Palmusunnuntaina

 Lähdin eilen lasten kanssa etsimään pajunoksia maljakkoon laitettavaksi. Puukko taskuun, kumisaappaat jalkaan ja lapset pulkkiin. Valtavat lumikinokset ja kahden pulkan vetäminen ylä- ja alamäissä koituivat kuitenkin idealismini tuhoksi ja palasimme lasten kanssa kotiin tyhjin käsin. Lisäksi olisi ollut hyvä idea laittaa lasit päähän, jotta olisi nähnyt onko kyseessä paju vai nuori koivu, ennen kun tarpoi pari metriä syvän lumen läpi todetakseen, että koivuhan siinä töröttää.Tämä tarkoittaa sitä, että mies saa hommata pajut tänään ja virvomme lasten kanssa vasta pääsiäisenä!

 Tämä palmusunnuntai on tehty kukkivista narsisseista, pääsiäiskarkkibuffetista, rairuohosta ja ainoasta pääsiäiskoristeestani, eli söpöstä Santikin pupusta! :) Pääsiäisteemasta poiketen tähän viikonloppuun on sisältynyt paljon aivojen raksutusta Suomen kirjallisuuden kotitentin muodossa. Toisaalta ei haittaa, sillä olen löytänyt alani ja kirjallisuus on POP! Jos vielä joskus valmistuisi ja saisi töitä kirjallisuuden parista ... :)

Palleroita

Kangas Ikeasta

Näen pilkkuja joka puolella. Missä vain kuljenkin, tarraan kaikkeen missä on pilkkuja! Jossain vaiheessa pilkkuvaihe laantui, mutta nyt tämäkin ihastus kulminoitui siihen, että olin rohkea ja ostin Ikeasta metritolkulla punaista kangasta –valkoisilla pilkuilla höystettynä! Tein kankaasta verhot ulkoeteiseen ja jahka vaihdan keittiöön taas valkoiset verhot, saatan tehdä samasta kankaan pirtsakan pöytäliinankin! Alun perin kankaasta piti tulla teltta lapsille, mutta äiskän laskupää ei taas toiminut ja kappa jäi pari metriä vajaaksi… :D Että se siitä teltasta!

Kuisti sai siis uudet verhot. Tarkoitus olisi maalata seinät valkoiseksi joskus, jotta saataisi tilaan vähän raikkautta ja valoa. Tällä hetkellä nämä verhot saavat toimia piristysruiskeena ennen kuin opinnoiltani ennätän tekemään suurempia muutoksia.

Herkkuhetkiä

Mango-juustokakku

Sämpylöitä

Lapset

Neiti touhottaa menemään hurjaa vauhtia. Eilen hän istua napotti selkä suorana itsekseen! Tajutessaan tämän rohkean vedon tasapaino petti ja tuli hieman paha mieli! 6 kk:n ikä on todella symppis, koko ajan opitaan uutta ja aika menee iloisesti touhutessa. On herttaista, miten lapsen oma tahto lisääntyy ja hänelle tulee uusia tapoja ilmaista omaa tahtoaan. Pienien pulleiden käsien heilutusta, kiljahtelua, ähinää ja puhinaa, vaativia älähdyksiä "anna nyt sitä sosetta"! 

Pikku herrakaan ei enää ole niin pieni, vaan aikamoinen vesseli! On aika karua sanoa näin, mutta on kivaa, kun jatkuva juokseminen ja kiipeily joskus aiheuttavat kuhmuja ja naarmuja! Tämä tarkoittaa sitä, että äiti saa edes hetken pitää kasvavaa lasta sylissään, lohduttaa ja halia. Jotenkin tuntuu, että nämä hetket ovat sitä harvinaisempaa herkkua, mitä suuremmaksi lapset kasvavat. :( Toisaalta  meillä on nyt aikaisempaa enemmän todella hauskoja leikkejä, joiden ansiosta yhdessäoloaikaa on paljon!

On ihanaa seurata miten lapsista tulee toisilleen tärkeitä, isoveli huolehtii pienemmästä hellästi ja välillä vähän rajummin. Pikkusisko nauttii veljeltä saamastaan huomiosta ja voin vain kuvitella sitä ihailun määrää, jota isoveli tulee tulevaisuudessa saamaan. Välillä toinen ärsyttää, mutta suurimman osan ajasta heillä tuntuu olevan oma yhteinen kieli, vaikka ikäeroa onkin yli kolme vuotta, eikä toinen osaa vielä edes puhua! Ihania ovat <3

Viime aikoina olen lukenut paljon runoja ja rakastunut niihin entistä enemmän. Olen lukenut tämän Aale Tynnin kauniin runon ennenkin ja aina tulee tippa linssiin!

Sivelen armaita kasvojasi,
poskesi pientä omenaa.
Siroja, kirkkaita kulmiasi
tukkaasi silkinruskeaa.
Nenääsi pientä ja lystikästä
-sinua ilman en elämästä
mitään saattaisi aavistaa.
Vain sinun luonasi rakkaani, pieni,
löysin kirkkaan selkeän tieni,
iloni yksinkertaisen.
Olen vain suojeleva syli.
Kasva kauas äitis yli.

Aale Tynni

Herkkuja taikataikinasta, huovasta ja puusta

Lasten myötä olen hieman hurahtanut söpöihin lasten juttuihin. Erityisesti leikkikeittiön herkkujen hamstraaminen on intohimoni! Kaikki alkoi viattomasta puisesta vihannessetistä, jossa puupalat oli yhdistetty tarroilla niin, että lapsi pystyi leikkaamaan vihannekset "halki" puisella veitsellä. Sittemmin olen hommannut milloin mitäkin herkkuja keittiötä täydentämään. Viime keväänä innostuin pojan kanssa taikataikinasta ja teimme yhdessä erilaisia leivoksia, karjalanpiirakoita, perunoita yms. Maalasimme ne vesiväreillä ja lakkasin herkut lopuksi decoupage-lakalla. Puisen leivänpaahtimen puiset leivät eivät pojan mielestä maistuneet hyviltä, joten leikkasin keltaisesta huovasta juustoja ja vihreistä huovista kurkkuja, jotka L sitten liimasi yhteen. Uusimpia ihanuuksia ovat äitini virkkaamat cupcaket, jotka hän on tärkännyt koviksi.

 Leikimme usein kotia tai kauppaa, uutena leikkinä on ravintola, jossa poika tarjoilee mitä mielikuvituksellisimpia annoksia. Nauroin hellästi hiljaa, kun poju oli ravintolan asiakas ja "söi" annoksensa, kun käänsin selkäni. Toisin sanoen poika heitti ruuat pöydän alle :D Ihan oikea meininki! :)

Pojat on poikia

Poitsun huone on aikamoinen sotkupesäke ja tänään sain leikin varjolla pikkumiehen raivaamaan pikkulegot ja autot lattialta. Oli ihan hyödyllistä siivota, sillä sängyn alta löytyi esimerkiksi kauan kadoksissa ollut unipupu. Voi sitä riemua, kun nuhjuinen, haiseva ja risainen (mutta niin rakas ja tärkeä) pupu löytyi! :) Sotkun lisäksi tein huoneessa muutamia havaintoja: tapettia on revitty jo ainakin kahdesta kohtaa ja seinä ja ovi oli taiteiltu eri värisillä kynillä uuteen uskoon. Onneksi tapetin voi aina vaihtaa :)

 Pääväreinä L:n huoneessa ovat siis musta ja valkoinen. Piristeenä toimii turkoosi matto ja turkoosit lelukorit. Lisäksi huoneessa on käytetty pieniä ripauksia keltaista. Tapetti on muuten mieheni valitsema ja poitsu pelkäsi sitä aluksi aika paljon. Onhan se aika tuima, mutta tästä huoneesta on tullut koko perheen lemppari, tytsy ainakin tykkää katsella "vihaisia sonneja".

Tapetti K-Rauta, kirjaimet Sisustus-Kahvila Wilhelmiina (mustaksi maalattu), sisustustarra jostain huoltsikalta ja tähtipeitto paikallisesta Säästömestasta (halvaksi tuli) :)

Sain joululahjaksi veljen perheeltä ihanan kirjan " Talven taikaa - 100 ideaa valkoisesta rintamamiestalosta" ja pöllötyyny on tehty kirjan ohjetta mukaillen

Kurkkaus opiskelija-elämään

Meidän remontti ei etene yhtään, joten kaivoin pölyttyneen ja hitaan läppärini esille etsiäkseni inspiraatiokuvia sen tiedostojen uumenista. Löysinkin loistavia uusia ideoita, joita voisi soveltaa, mutta ennen kaikkea löysin kuvia opiskelija-asunnosta, jossa asuin poikani kanssa! Mikä nostalgian tunne!

Kirppislöytöjä ja roskiksesta pelastettua

 Pidin asunnosta todella paljon, se sijaitsi toisessa kerroksessa ja siinä oli muistaakseni 65 neliötä (kolmio). Olihan asunnossa haittapuoliakin. Naapureiden elämä oli aikamoista biletystä ja kitaranrämpytystä, koirat tekivät tarpeensa ulko-ovelle, puhumattakaan työmaasta, joka kesti naapuritontilla lähes koko tuossa asunnossa asumisemme ajan. Kuvat kuitenkin herättivät ihania muistoja tuosta asunnosta, jossa koimme poikani kanssa PALJON! :) 

Olohuoneen korkeat ja leveät ikkunat olivat dream come true!

Omaan kotiin verrattuna vuokra-asuntoon oli todella helppoa olla tyytyväinen, sillä kiinteisiin sisustusratkaisuihin ei voinut vaikuttaa. En pidä nykyisen kotimme muovimatoista yhtään, mutta ei ne muovimatot vuokrakämpässä yhtään haitanneet! Inhoan keltaista, jota tässä talossa on yllin kyllin, mutta jotenkin totuin vuokra-asunnon keltaisiin kaakeleihin ym. Hassua... Ehkä tämä on joku reaktio siihen, etten oikeastaan jaksaisi ruveta remontoimaan ja laittamaan, sillä meillä on vielä pitkä matka siihen, millainen haluaisimme tämän talon joskus olevan. Vuokra-asunnossa oli siis niin "helppoa", kun ei ollut remontoitavaa, pihaa laitettavana yms. aikaa vieviä askareita. Toisaalta siellä ei myöskään ollut rauhaa ja hiljaisuutta, jota meillä riittää (joskus ärtymykseen asti). 

Keittiön ruokailunurkkauksesta

On mukavaa katsella näitä kuvia ja muistella omaa, hieman erilaista opiskelija-elämää kaupungissa, ja toisaalta huokaista helpotuksesta, että meillä on nyt VIHDOIN kokonainen perhe ilman jatkuvaa reissaamista. Plussana vielä mainittakoon se, että kyllä maalla on lapsillakin mukavampaa! :)